“Yhdestä tuli opettaja, toisesta NHL-tähti, kolmas sortui huumeisiin.” Teemu Selänteen äiti on jopa kysynyt pojaltaan että mitä teki väärin. Tämä hänen perheestään kertova artikkeli sai minut miettimään miten paljon persoonallisuus määrittelee sen miten erilaisia sisaruksista kasvaa vaikka kasvatus on sama. Kuinka paljon ympäristö vaikuttaa siihen mitä meistä tulee isona? Entä miten eri tavalla kollegat suhtautuvat samaan työhön ja johtajaan?

Miten reagoimme ulkomaailmaan ja siellä eteen tuleviin tilanteisiin…

Nyt kun toisen lapsemme syntymä on ihan näillä näppäimillä, niin olen unettomina öinä arvuutellut lapsieni persoonallisuutta. Millainen se tulee olemaan ja miten eri tavalla he reagoivat meidän kasvatukseen. Varsinkin kun mieheni kanssa olemme todella erilaisia luonteiltamme. Tämä on onneksi ollut suhteessamme selvästi tähän asti kuitenkin vain positiivinen juttu. Oman siskoni kanssa olemme yllättävän samanlaisia persoonia ihan koulutusta ja työpaikkoja myöten. Mutta kun on niin paljon esimerkkejä myös siitä kuinka erilaisia sisaruksista voi tulla vaikka “muut asiat lapsuudessa” olisivat samanlaisia perintögeenejä myöten. Tutkitusti perimä eli yksilön geenit määräävät millainen temperamentti tällä on. Mutta vaikka perintötekijät ovat samat, persoonallisuus ja temperamentit sisaruksilla ovat yksilöllisiä. Ja se määrittelee paljon sitä miten reagoimme ulkomaailmaan ja siellä eteen tuleviin tilanteisiin, kuten esimerkiksi sosiaaliseen kanssakäymiseen, tilanteisiin ja haasteisiin. Sama kotikasvatus voi toisesta sisaresta tuntua kieltoineen jo liian ankaralta kun taas toinen sisaruksista tarvitsisi juuri ne todella tarkat rajat eikä ole moksiskaan “jäähyistä tai rangaistuksista”. Lapsi ei vielä tiedosta omaa luonnettaan vaan vetää ne kiukkuraivarit jos on sellainen olo tai vetäytyy kuoreensa jos siltä tuntuu. Sen “johtajan” kotona on oltava siis tuntosarvet herkkänä ja analysoida miten lasta olisi paras käsitellä niin ettei tilanne vain pahene. Ja hyvä olisi tiedostaa lapsien omat temperamentit, vaikka ne olisivat ihan erilaiset kuin vanhemmilla.

Työyhteisön toimivuus ja vastuu hyvän työilmapiirin rakentamisesta on siis koettu olevan vahvasti jokaisella työntekijällä itsellään.

Tätä samaa olen aiemmin pohtinut työpaikoissani. Työskenneltyäni todella eri kokoisissa työyhteisöissä olen huomannut johtajan olevan vain pieni osa omassa työhyvinvoinnissa. Samaa työtä tekevillä kollegoilla saattaa olla ihan eri näkemykset samasta esimiehestä ja ilmapiiristä. Työpanos ja tuloksetkin voivat olla aivan yö ja päivä. Aikuisten olisi syytä tunnistaa omat heikkoudet, vahvuudet ja luonteenpiirteet ja osata käsitellä niitä. Ja vielä parempi jos työkaveritkin tietävät ne. Tuntuu että työhyvinvointi määritellään kuuteen eri osa-alueeseen – johtaminen, osaaminen, motivaatio, työyhteisö, terveys ja elämäntilanne. Oppimisen, osaamisen ja työnhallinnan alueella omavastuu nousee selkeästi esille tietynlaisina itsensä johtamisen keinoina ja siinä, että ymmärretään kuinka paljon omilla päätöksillä on vaikutusta oman työn hallintaan. Työyhteisön toimivuus ja vastuu hyvän työilmapiirin rakentamisesta on siis koettu olevan vahvasti jokaisella työntekijällä itsellään. Ei vain johtajilla.

Tämä itsensä johtaminen on mielestäni erinomainen osaamisalue kaikkiin elämän osa-alueisiin. Lapsuudessa sen vielä määrittelee toki vain se oma temperamentti miten jo vauvakin reagoi eri tilanteisiin. Mutta mitä aiemmin elämässä tunnistat omat luonteenpiirteesi ja osaat niitä käsitellä niin sitä mielekkäämpää elämä on. Helppo on toki aina omat negatiiviset kokemukset pistää muiden syyksi. Elämästä kuitenkin nauttii paljon enemmän kun osaa suhtautua tilanteisiin positiivisemmin ja jos joku asia ei toimi niin muuttaa se. Oli se sitten itselle sopimaton harrastus, onneton parisuhde tai tylsä työpaikka.

Temperamenttipiirteitä voidaan vahvistaa tai heikentää omalla toiminnalla.

Ongelmiin johtavia vääristyneitä ajatusmalleja voidaan tutkimusten mukaan onneksi korjata vahvistamalla uusia, parempia, sisäisiä malleja ja toimintapoja. Esimerkiksi temperamenttipiirteitä voidaan vahvistaa tai heikentää omalla toiminnalla: ujo ihminen saattaa oppia rohkeammaksi järjestämällä itsensä ahdistaviin tilanteisiin ja hankkimalla hyviä, rohkaisevia onnistumiskokemuksia. Tosin tässäkin tapauksessa ympäristöstä saadulla palautteella on osansa. Omaa persoonallisuuttaan ja toimintaansa voi mahdollisesti ymmärtää tietoisten hallintakeinojen, kuten ajattelun ja itsetarkkailun avulla ja sitä kautta yrittää myös kehittää itsensä johtamista. Elämämme paras ja pahin johtaja taitaakin löytyä peilistä.

 

 

Advertisements